Lauantaina heräsin aikaseen tekemään vapaaehtosta joogaa. En oo oikeestaa ennen tehny mut aattelin et miksikäs ei, koska en pystyny toiseen vaihtoehtoon eli pikkuvaellukseen osallistumaan nilkan vihoittelun takia. Sen jälkeen aamupalalle ja sitten meidät jaettiin taas eri joukkueisiin. Tällä kertaa oli vuorossa leiriolympialaiset. Ennen sitä jokainen joukkue keksi itselleen nimen ja tehtiin itellemme joukkuepaidat, mun tiimin nimi oli Team Triple Threat, aika badass. Olympialaisiinkin kuului useita eri osa-alueita, paraatiesiiintulon suunnittelusta ja esityksestä frisbeejenkkifutikseen ja pyyhelentopalloon. Taas tarvittiin opittuja taitoja, että pystyttiin toimimaan hyvin joukkueina. Ennen kaikkea, oli iha mielettömän hauskaa. Koko päivän huhkimisen jälkeen syötiin taas, sitten taas pari koulutustilaisuutta. Tämän jälkeen saatiin aikaa harjoitella esityksiä RYLA Talenttia varten. Me Gillesin kanssa päätettiin tehdä pieni komediaesitys. Itse esiintyessämme saatiin ainakin parit säälinaurut. Materiaali nyt oli mitä oli, mut ei ainakaa käytetty kirosanoja. Tosi monet laulo, soitti tai teki molempia, yksin ja ryhmissä. Sen jälkeen siirryttiin rauhallisesti metsään aukiolle, missä meitä pyydettiin painamaan päät alas ja sulkemaan silmät. Ku saatiin avata silmät, meidän päälle oli pirskoteltu jotain pimeässä hohtavaa ainetta ja näytti ihan kuin oltaisiin universumi. Sen jälkeen kaikki sai vapaasti avautua omasta elämästään ja RYLA-kokemuksistaan. Itse en sanonut mitään, mutta muuten kyllä kuulin sellaisia asioita mitä ei voi muualla toistaa. Selkeästi tuo viikonloppu oli koskettanut useita. Omasta mielestä-mistä puhuinki Gillesin kanssa-me vaihtarit ollaan eletty yhtä isoa RYLAa jo 9 kuukautta. Amerikkalaiset eivät vaan ole tottunut tollaseen avoimuuteen eri etnisten ja muiden ryhmien välillä ilman mitään ennakkoluuloja.
Sunnuntaina taas aikanen herätys. Aamiaisen jälkeen taas kappelille vielä muutamaan tehtävään. Ensiksi tehtiin kaikki lehdistä leikatuista kuvista ja teksteistä itteämme kuvastavat "taulut". Spontaanisti vaan valittiin asioita mitkä miellytti silmää. Sen jälkeen edellispäivän joukkueissa saatiin tehtäväksi rakentaa sopiva rakennelma kananmunan ympärille että sen pysty pudottamaan 3 metristä maahan ilman että se muna menee rikki sisällä. Tosin meillä oli vaan rajattu määrä tarvikkeita käytössä. Meiän joukue oli yks useista jotka onnistu pitämään pikku kananpojan alun ehjänä. Tämän jälkeen oli leiripalkintojen jako. Meidän porukka ei ikävä kyllä voittanu olympialaisia mutta mä ja Gilles voitettiin Talentin komediaosion ykkösinä (oltiin ainoot siinä kategoriassa) lahjakortit Mäkkäriin. Palkintojen jaon jälkeen lastattiin tavarat busseihin ja nokka kohti LAta. Kotiin päästyä grillattiin host-perheen kaa illalla oikein hyvi hamppiksia, mmm.
Seuraava viikko koulussa oli taas junnaamista reenien ja koulun kaa. Viikonloppunakaa ei oikein tullu mitää tehtyä. Lauantaina heräsin aika aikaseen viikonlopuks. Olin luvannu että autan Joeta uudelleenhiomaan ja maalaamaan muutaman pihakalusteen. Siinä se meniki niiden kanssa äherrellessä (ja muita pihahommia tehdessä) koko viikonloppu. Avattiin tosin uima-allas kausi Joen kanssa ja piipahdettiin uimaan niiden altaaseen, mitä oon useeseen otteeseen siivonnukin. Oli oikein virkistävää.
Seuraava viikko taas ihan normi. Tiistaina menin taas Warrenin kanssa isäntäperheiden värväysreissulle Calabasasin Rotary klubille. Perjantaina taas kotona höntyilyä. Lauantaiaamuna heräsin jo kuuden jälkeen koulun kuntosalilla järjetettävän "Break Fast Clubin" takia. Eli siis suomeksi aamureenit meidän puolustuksenvalmentajan ohjaamana. Se tekee sivutyönään personal trainerin hommia, eli treenaa yliopisto ja ammattijenkkifutaajia kuntoon, päätti sitten pitää meille saman reeniohjelman. Kesti neljä tuntia ja olin sen jälkeen ihan poikki. Kotiin päästyä ei tehny mieli muuta ku nukkua koko päivä, mut mentii kuiteski Ursulan kaa vähä shoppailemaan. Sunnuntaina oliki sitte äitienpäivä. Mä tilasin aikasemmin viikolla Sandralle kukkalähetyksen ja Ursulalle hommasin 2 ketjuihin riippumaan laitettavaa kukkaruukku kukkineen. Aamulla sitte ensin lahjojen antaminen, iso aamiainen ja sitte lähettiin Blazejen kanssa ajamaan kohti Lake Elsinorea. Tarkoitus oli hakea Leo(joka siis asu ennen tässä perheessä ja ovat yhä hyvin läheisiä) ja ajaa lähikaupunkiin, Temeculaan viettämään äitienpäivää. Oikein hieno pikku kylä, vanha keskusta on jostai länkkäriajoilta, mut nyt on vaan saluunoiden tilalla pikkupuoteja ja ravintoloita. Löyty skandinaavinenkin kauppa, jossa myytiin Suomi-kamaa, ostin itelleni vähä liitulakuja ku pitkästä aikaa sai. Ite ostin aurinkolasikaupasta uuden parin ja yhet Joeylle aikaseks synttärilahjaks(mun tämän hetkinen Jenkkien aurinkolasisaldo: yhet rikki ja kahet hävinny). Siellä sitte kun oltiin syöty päivän päätteeki hyvät burgerit vietiin Leo takas ja ajeltiin kotia. Oikein mukava äitienpäivä, vaikka oliki ensimmäinen ilman omaa äiteetä.
Sitte taas arkipäivät perjantaihin asti käsittämätöntä koomailua. Perjantaina sitte lähettiin aamupäivästä Avan, sen äidin Raquelin ja juuri Kolumbiasta saapuneen serkun Gustavon kanssa kohti Las Vegasia. Kevyen 5 tunnin jälkeen saavuttiin lopulta perille helteiseen Sin Cityyn. Majoiduttuamme Avan toisen serkun, Alejandron kämpille, mentii Alejandron siskon Catalinan kanssa kävelemään kuuluisalle stripille, eli Vegasin pääkadulle. Käveltiin myös aprin kasinon läpi.
Seuraavana päivänä aikasen herätyksen jälkeen pakkauduttiin taas autoon 3 tunniks, päämääränä Grand Canyon! Melkosen erämaaetapin jälkeen lopulta saavuttiin perille. Huhhuh, ei mitkään selitykset tai kuvat pysty kuvailemaan sitä näkymää! Siellä oli myös se kuuluisa lasiparveke, josta näkyy yli kilsan pudotus! Se itseasiass ollu ees nii paha ku ihan sen kanjonin reunalla käyminen. Siinä Skywalkiksi kutsutulla käytävällä kävellessä ei vaan saanu ite ottaa kuvia, harmi. Muuten tuliki sitte otettua oikein hyviä otoksia. Innostuinpa vähä kiipelimäänki lähemmäs reunaa, joku ihmeen päähänpisto. Siellä oli myös vanha intiaanileiri ja vähän huonosti toteutettu "villin lännen" kaupunki. Nautin kyllä silti joka hetkestä.
Takaisintulomatkalla Vegasiin pysähdyttiin yös Hooverin padolla, joka tuottaa energiaa ja josta johdetaan vettä 4 eri osavaltioon. Oli seki iso, veden taso oli tosin hälyttävän alhaalla. Takasia päästyämme ja ruuan syönnin jälkeen Alejandro vei meiät vanhaan Vegasiin, Fremont Streetille. Siellä vasta oliki paljon kirkkaita valoja, koko katu oli katettu diginäytöllä, jossa tasatunnein eri show. Siellä ku oltiin aikamme kävelty, ajettiin kasinokadun läpi, näky mm. Caesar's Palace, Mirage ja Circus Circus. Sitte parkeerattiin, käveltiin Caesar's Palacen läpi ja mentiin kattomaan Bellagion eteen sen kuuluisaa vesisuihkuesitystä. Hyvin vakuuttava yöllä kirkkaissa valoissa! Seuraavana aamuna pienen altaalla hengaillun jälkeen ajeltiin takas Losiin, nukuin melkein koko ajomatkan.
Sitä sitte oliki eessä viimenen viikko koulua Ameriikoissa. Muistan vielä ekan päivän, kyllä se aika vaan on lentäny. Maanantai oli normipäivä, mut sitte tiistai, keskiviikko ja tämä päivä torstai oli koepäiviä. En kyllä ees lukenu mihinkää niistä, en tod. näk. ees saa mitää mun aineista hyväksiluetuiksi ens vuodelle lukioon. Eli taas meni laiskotellessa muiden yrittäessä parhaansa. Huomenna perjantaina on Senior Breakfast, eli kaikki me lipun ostaneet seniorit mennää hyvin kovaluokkaiselle country clubille syömään ja sosialisoimaan. Sieltä kunhan pääsen kotia, olis tarkotus mennä Gillesin kaverin luokse hengailemaan. Lauantaiaamuna sitte ois tarkotus mennä San Diegoon hengaamaan useemman eri vaihtarin, luvassa mm. rave-konsertti. Siitä sitte ens kerralla!
Pikku suihkulähde
on vissii pari yleissivistyskohdetta kierretty :D varmaa enkkuki väännetty aika kuoseihin jo
VastaaPoistajoo, kyl se aika hyvin taittuu. tosin on tarttunu tuota slangiakin mukaan ku sitä joka päivä kuullu. suomi taas on osittain jonneki katoomassa. tätä bloginki kielioppia ku kattoo nii itku meinaa päästä :D
VastaaPoista