Erkka Losissa: Voi blogi parkaa ku kukaan ei sua kirjota

Kolme viikko humpsahti, oon vaan nii huono ihminen...

San Fransisco viikonlopun jälkeen tosiaan oli löysähkö viikko. Keskiviikkona pidin vihdoinkin esitelmän Suomesta Ursulan Rotaryklubilla, mistä sain paljon kiitosta. Antovat diplomin ja lupasivat maksaa mulle lipun Disnelylandiin sitten kunhan on aikaa mennä. Viikonloppunakaa ei tehty muuta ku perjantaina hengailin Joeyn ja sen parin kaverin kaa, käytiin mm. minigolffaamassa. Sitä seuraava viikko taas turhaa koulua ja mielekästä punttailua, osallistuin tosin myös ekaa kertaa iha lajireeneihin, mitkä on vielä nelisen kuukautta ilman kamoja. Viikonloppu oli taas aika tapahtumaköyhä. No lauantaina huristeltiin julkisilla Joeyn kanssa keskustaan (kuullostaa tutulle vai?). Siellä käytiin kiertelemässä China Townit ja Little Tokyot. Sunnuntaina oli vähä sama juttu ku edellisenä viikonloppuna että ei säät sallinu mitää ulkoaktiviteettia vaikka sellasta suunnitteilla oliki, eli sato oikee kunnolla vettä.Kyllä nämä jenkit taas osas: ennen aamukuutta oli yli 600 liikenneonnettomuutta sadepäivänä!!! Mitäs sitte jos satas lunta....? Onneks Arturo pelasti päivän ja kuttu mut Staples Centeriin kattomaan Lakersin koripallojoukkueen valmistavia harjotuksia, jotka oli avoimet kausikorttien omistajille.

Sitte oliki viimenen viikko enne kevättaukoa, hamuttua SPRING BREAKIA. Perjantaiki oli vapaana Cesar Chavezin päivän takia, joka oli ihmisoikeustaistelija 60-luvulla. Se oliki mulle uni-ja laiskotteluvelan poisheittämispäivä(sori huuno suumi), ihana saamaton päivä. Tosin oisin kuulemma jotain askareita voinu tehä pihalla, mut vähä tuppas unohtumaan, niinku tää blogiki hehe. Mut muute on sillee ruvennu oma rooli tässäki huushollissa löytymään ja tuntuu et oon jo iha saumaton osa tätä perhettä. ;)

Lauantaina oliki sitte lähtö Camarilloon vaihtariorientaatioon. Ite olin oikee innostunu näkemään taas kaikkia kansainvälisiä sielunveljiä ja -siskoja. Ava tuli hakemaan aamulla saksalaisen Olen ja brasialaisen Cynthian kanssa, jotka oli ollu Camarillossa jo edellisyön. Oli kyllä taas oikeesti kiva nähä kaikkia. Itse orientaatio vaan oli ihan turha kaikille ulkomaalaisille, suurimmaks osaks vaan seisokeltiin hotellin aulassa tai makoiltiin uima-altaalla sillä aikaa ku ens syksyn jenkkivaihtareita ja niiden vanhempia koulutettiin. Olin pettyny ku kukaan ei ollu menossa Suomeen, pyh. Eivät tiiä mitä menettävät. Siis koko päivä vaan oleilua, illalla sitte tuli Florencen(Ranska) ex-isäntävanhemmat hakemaan mua ja Nathania (uusi poika Uudesta Seelannista) niille, sekä Flota ja Manonia (myös Ranska) Flon nykysen perheen luo. Päätettiin sitte siinä porukalla mennä vielä kattomaan leffaa ja tällä kertaa aikataulun kanssa yksiin meni We bought a zoo. Oikeen kiva-kuulemma tositapahtumiin perustuva- tarina. Siitä sitte omiin yöpymispaikkoihimme. Vielä jonkin aikaa juteltiin Nathanin kaa ennen ku mentiin pehkuihin. Vaikuttaa oikeen mukavalta tyypiltä, niinku oikeetsaa kaikki vaihtarit. Siinä taas yks syy lisää miks en enää jaksas oottaa kesää ja junareissua Jenkkien ympäri tässä huikeessa seurassa. Sunnuntaiaamuna käytiin hakemassa vielä meiän junareissulle varta vasten tarkotetut laukut. Mitää muuta ei sais ottaa mukaan ku sen laukun ja repun. Saapa nähä miten jotkut tytöistä onnistuu pakkaamaan. Jäähyväisten jälkeen huristeltiin Avan kaa kotia. Mutta sitä ennen sovittiin Manonin kaa et hengaillaan tiistai-torstai välisenä aikana koska se oli tulossa tänne sivistyksen pariin Los Angelesiin San Diegosta.

Maanantaina nukuin taasen pitkään, mut tällä kertaa sain jotain aikasekskii. Ursula tuli hakemaan mua joskus kahen aikoja iltapäivällä promismokin sovitukseen. Mun prom, eli vuoden lopettajaistanssijaiset on huhtikuun 14, eli vajaan parin viikon päästä. Mun deitti on itseasiassa suomalainen Rotaryvaihtari Maria, joka sattuu tulemaan sinä samana viikonloppuna New Mexicosta Losiin, nii sitte sopivasti kysyin sitä pariks. Mut joo, voin kertoo et on nimittäin hyvännäkönen asu promiin, en oo iha yhtä toopen näkönen ku normaalisti. Kotia tultua söin pikasen illallisen, ja sitte tuliki Arturo hakemaan. mentiin nimittäin vihdoinkin pelaamaan salibandya CalTech yliopistolle, kun nyt kerran mulla on "lomalaisena" aikaa. Arturo ei ollu ikinä pelannu mut halus kokeilla. Oli kyllä iha jees höntsäpelit,5 vs 5 yksillä vaihtomiehillä ja puiset veskarit, mutta kertoo jotai tasosta kun minä oon kentän paras :D Useempi ruotsalainen oli pelaamassa, mikä ei ihme kyllä mua sen kummemmin haitannu. Kylläpä vaan pohkeet oli tulessa kahen tunnin pelailun päätteeks, mut oli huippua pelata pitkästä aikaa. Arturoki tykkäs kovasti ja koetetaan jo miettiä seuraavaa käyntikertaa. Kello oli sen verran paljon, että oli vaan helpompi mun jäädä Arturolle ja Sandralle yöks. Kuulemma ikävöivät mua kovasti ja aikovat ens syksynäki hostata, vaikka tuskin yrityksistään huolimatta suomalaista vaihtaria saavatkaan.

Tänä tiistaiaamuna sitte Arturo vei mut takasin kotia. Siivosin altaan ja putsasin takapihan. Sitte tuliki Manon hakemaan host-äitinsä Kimin ja kaverinsa (alkuperältään liettualainen) Ievan kanssa. Siitä sitte mun opastuksella mentiin Hollywoodiin kiertelemään ja käytiin syömässä tutussa ravintolassa. Lounaan jälkeen mentiin kahen tunnin kiertoajelulleympäri Losin hienostonaapurustoa kyyläillen muka julkkiksien kämppiä. Mielenkiintonen matka sekin. Hollywoodista mentiin sitte Santa Monican laiturikadulle tapaamaan Avaa ja syömään illallista Forrest Gump-teemaisessa ravintelissa. Tuossa vähän aikaa sitte jouduin sieltäkin vihdoin kotia. huomenna ois taas tarkotus viettää aikaa San Diegon seurueen kanssa, suuntana tällä kertaa Universal Studios. Ite ootan enemmän torstaita millo oltaisiin menossa Disneylandiin. Pikkupoikavaihde sitte sillo päälle!