perjantai 6. tammikuuta 2012

Holidays+Olin leikkauksessa ja nyt turvottaa

Joo eli en oo taas jaksanu kirjottaa. En tiiä, meinaa unohtua. Mut on hirveesti tullu tehtyä viime kirjotuksesta.

Juu eli joulu meni hyvin kolumbialaisissa tunnelmissa. Juhlittiin aattona, niinku Suomessakin, mut esim. lahjoja ei saanu avata ku vasta puolen yön jälkeen. Muutenki oli enemmän kyse sambarumbajuhlimisesta kuin perheen kanssa rauhottumisesta, paikan päällä meitä oli joku 30. Sain lahjaksi uudet kengät, t-paidan, kuulokkeet, sikana karkkia Suomesta ja vähä muuta sälää. Kiitokset kaikille jotka muisti, ja sainpa itekki jutustella Skypessä, puhelimessa ja Facebookissa rakkaiden ihmisten kaa.

Joulupäivänä ja tapaninpäivänä otettiin Diegon kanssa vähä rokulia eikä tehty sitte yhtää mitään. Tosin tapani-maanantain iltana voitin Arturon meidän koko syksyn kestäneen fantasy American football(googlettakaa) liigan finaalissa, maistu voitto makeelta. Tiistaina mentiin bussilla Diegon kaa Guitar Centeriin mistä hän osti parit symbalit rumpuihin. Keskiviikkona taas mentiin julkisilla pyörimään Hollywood bulevardilla. En voi ees kertoo mite ylpee olin et osasin navigoida Losissa iha julkisia käyttäen, koska yleensä en oo mikään hirvee bussifani. Ja opinpahan et Losissa on oikeesti metro.

Torstaina piti herätä aikaseen, koska mentii Garrickin ja Diegon kaa Six Flags Magic Mountain- huvipuistoon, yks Kalifornian suurimmista. Henk. koht. en oo ikinä tykänny vuoristoradoista, siksipä olinki ylpee miten menin (hiukan yllytettynä) kahtee isoimpaan laitteeseen, X2 ja Goliath. Erityisesti X2 oli kovin kieputin missä tuun ikinä olemaan. Perjantaina matkattiin (vaihteeks bussilla ja metrolla) Diegon kaa keskustaan Grammy-museoon. Yllättävänki mielenkiintonen paikka, harmi vaan et ehitty ku reilu tunti siellä chillailla ennen ku pistivät ovet lukkoon. Sen jälkeen mentiin ravintolaan syömään ja katottiin samalla isolta screeniltä LA Clippersin peliä.

Lauantaina oliki uudenvuodenaatto. Jälleen kerran järjestettiin pirskeet meillä kotona. Pakko myöntää et oli vähä tylsähköt, aikuisille tarkotetut bileet, mutta silti hyvin rattosissa merkeissä vuosi vaihtu. Taas oli uusia tapoja Kolumbiasta mistä en oo ennen kuullu. Mm. juotiin samppanjaa 12 rypäleen kera ja vuoden vaihtuessa syötiin rypäleet ja jokaisen kohdalla sai tehdä yhen toivomuksen. Tunnelman hiipuessa aamuyöstä Garrick ehotti et mä, Diego ja Miguel (Garrickin serkkupuoli) mentäs sen luokse yöks, et voitas alottaa uus vuos hengailemalla. No eihä siinä muuta ku hammasharja reppuun ja yökylään. aamulla pirteenä 6 tunnin yöunilla mentiin eka vähä kävelemään paikalliseen luontopuistoon, sitte syömään, pelaamaan Xboxia ja lopuks elokuviin(uusin Sherlock Holmes). Heti kotiin tultua uudet kamat kassiin ja sitte yhen Rotarypariskunnan luokse. Oli nimittäin mulle ja parille muulle vaihtarille sovittu aika hieno päivä Rose Paraden(123 vuotta vanha paraati Losin läpi) ja Rose Bowlin(98 vuotta vanha yliopistojenkkifutismestaruusottelu, jokasen amerikkalaispalloilijan unelma, lempinimiki "the Granddaddy of Em All"). Ensin saatiin Gillesin kanssa huippupaikat paraatin katseluun aamuselle aikaseen, sen takia piti mennä toiseen taloon yöksi, kätevämpi kuljetuksen kannalta. Mielettömän hieno koemus, miten voikaan ihminen osata suunnitella ja toteuttaa niin hienoja koristeluja. Paraatista suunnattiin sitten tapaamaan Leonard, Holly (Rotary-jäsenen tytär) ja Jameson (edellisen poikakaveri) stadionille. En voi sanoin kuvailla omia fiiliksiä peliin menosta, kaiken huipuks ottelu oli loistavaa viihdettä alusta loppu, Oregonin voittaessa Wisconsinin.

Tiistaina sitte olikin tuomiopäivä, nimittäin jännitetty leikkaus etuhampaisiin. Suukirurgi oli hyvin ammattitaitoinen eikä itse operaatio ollut ollenkaan kivulias. Jälkeenpäin kyllä vähä alko juilia yläleukaan ja naama turposi, mut ei mitään mitä lääkeet, kylmäpussi ja lepo ei korjais. Siispä keskiviikko olikin vain lepuutuspäivä. Tänään torstaina uskaltauduin Garrickin äidin johtamalle kaupunki-ja shoppailukierrokselle mm. Beverly Hillssiin.

Huomenna olis sitte muuttopäivä edessä. Vaihdan perhettä Arturon ja Sandran luota, Diegokin palaa Kolumbiaan. Aika haikeet fiilikset ja huomaan myös jännittäväni mitä tapahtuu. No, vielä yhen päivän nautin heidän seurastaan "kämppiksinä."

Ei oo tällä kertaa kuvat iha kronologiseesa järjestyksessä mut menkööt.

 Koree paraatilava
 Kivoja kylttejä jefupelissä
 Wisconsin
 Tässä vaan hengailen
 Oregon
 Aaaamerica!
Punasta
Vihreetä
Gilleski tykkäs
Lopputulos
Let's go Ducks!
Jouluruokailua ja sukulaisia
Kuka lie ollu noin kiltti?
Lahjojen jakoa
Perus joulukuukeli
Metroasemaa
Tuohon kieputukseen tuli mentyä
O se iso
Törmäiltiin vähä myös
Fellas
LA Live, melkein mun toinen koti jo

Nancy vähä tanssitti
Uusi vuosi ja kärsivä ilme
Näitä marssibändejä nimittäin riitti
Vähä pienempi lava
Luovaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti