Erkka Losissa: helmikuuta 2012

Sain otettua itteeni niskasta kiinni ja kirjotin blogiini niinku lupasin aikasemmin ku mitä viime kertoina on tullu kirjoteltua. Oonpas ylpee itestäni, haha.

Viime viikko oli taas iha perusjunnausta, lukuunottamatta pientä poikkeusta punttireeneissä. Meillä on siis koko ajan ollu 4 ryhmää A, B, C ja D. Jokainen noista ryhmistä on jaettu neljään numeroituun ryhmään. Jako menee sen mukaan miten paljon painoo pystyy nostamaan eri liikkeissä. Eli A1-ryhmässä on hurjimmat salirotat ja D4 vasta-alottelijat. Koska ite en oo mikään maailman vahvin mies ja tekniikka on vielä aika heikkoo, oon C3-ryhmässä. Keskiviikkosin meillä on kilpailupäivä, millon pidetään joku skaba kirjainryhmien välillä. Meiän C-ryhmä voitti viime keskiviikkona ja palkinnoks saatiin pizzaa. Yksinkertasina olentoina tämä oli kuin suurikin saavutus. Mut hyvä reeni rupee pikkuhiljaa kantaa hedelmää, ihan ku rupeis pienet patitkin tuonne käsivarsiin kasvamaan.

Viikonlopulle oli monta suunnitelmaa, ja oli kauheeta säätämistä ennen ku sain hommat kuntoon. Päätin mennä Ramonin luokse Redlandsiin hengailemaan. Lähin koulusta aikasemmin ja vietin seuraavat 2 ja puol tuntia junassa matkustaen. Huhhuijaa, miten siisti viikonloppu siitä tulikaan. Perjantaina käytiin hengailemassa Ramonin kavereiden luona, jotka oli kyllä mielettömän hauskaa porukkaa. Lauantaina sitte nukahettiinkin molemmat sohvalle korispeliä katellen, ei väsyttäny yhtään. Sen jälkeen mentiin Redlandsin keskustaan syömään Subwaylle ja sitte salille paikalliseen NMKYn tiloihin vähä hikoilemaan. Sen jälkeen eri porukalla hengailemaan. Sunnuntain loikoiltiin koko päivä poreammeessa ja puhuttiin Suomesta, Espanjasta ja Jenkeistä. Illalla mentiin Ramonin tyttökaverin ja parin muun kaverin kattomaan leffaa. Tyttövaltaisessa porukassa mentiin kattomaan The Vow. Mentiin aluks jätkien kaa pitämään paikkaa sillä aikaa ku meiän seurueen naisväki meni vessaan, nii yhet tytöt luuli et joko oltiin tultu väärään teatteriin tai oltiin toistemme poikakavereita. No oli tyttöelokuvaks iha jees, ei ollu iha nii siirappinen ku luulis. Mut ilmoitin kyllä mielipiteeni Ramonille. Onneks oli pidennetty viikonloppu President's Dayn takia, eli pystyin jäämään Redlandsiin vielä yheks päiväks. Maanantaina mentiin isoon urheiluliikkeeseen, koska Ramonin piti ostaa jotain varusteita. Sieltä sitte suoraan juna-asemalle ja takasin Losiin.

Tiistaina taas kouluun, blääh. Ei oikeesti jaksas kiinnostaa. Taas oli maksimiviikko punttireeneissä. Vähä nous tulokset, ois saanu nousta enemmänkin. Tässä taas koetan saaha suunnitelmia kasaan tälle viikonlopulle. Voipi olla et meen taas Big Beariin vuorille Gillesin kaa. Enpä tiiä saako kyydit sun muut järkättyä, mut joka tapauksessa tulee olemaan tekemistä taas. Olenpas nykyään kiireinen yhtäkkiä!

Telkkaa Ramonin ja sen host-veljen Chrisin kaa

Kalifornialainen helmikuu

Hyi ku oon kalpee

Kokkailtiin Ramonin kaa

Redlandsin nättiä keskustaa

Wanha cello

Joo kevyet kolme viikkoo viime merkinnästä, kiitos kärsivällisyydestä. Mut hei, kai tän voi ottaa silläkin et on hyvin rentoutunu fiilis täällä että ei tarvii kirjotella omista tunnelmista.....okei, selityksiä, selityksiä. Eli alotetaan siitä mihin jäätiin.

Joey kysy multa sunnuntai-iltana jos haluisin mennä Calibash-nimiseen latinomusiikkikonserttiin tiistaina. Hän oli ostanu liput sille ja kaverilleen, mut kaveri peru nii pyyti sitte mua. No eihä siinä mitää, tiistai-iltana jo tutuks tulleeseen Staples Centeriin. Piippuhyllylle mutta kuitenki. Artisteista tai kappaleista en ollu ennen kuullukaan, mut oltuani 5 kuukautta kolumbialaisten ympäröimä opin tykkäämään latinomusasta. Konsertti tosin kesti aika myöhään ja viimesimmät esiintyjät oli aika lepposia musiikkityyliltään, nii torkahdin vahingossa tuoliini, hups.

Muuten viikko meni tuttua kaavaa, päivän kohokohtana aina iltapäivän punttireenit. Viikonloppuna ei perjantaina tai lauantaina tehty yhtikäs mitään, vähä askarointia ympäri huushollisa. Sunnuntaina otettiin Joen ja ursulan kanssa Leo kyytiin ja mentii Reagan Libraryyn, mikä on nimensä mukaisesti museo omistettu USAn entiselle presidentille Ronald Reaganille. Nätit maisematki vielä! Hyvin mielenkiintoinen paikka, vaikka kyllähä siellä republikaani/jenkit rulaa-propaganda vähä tihku läpi.

Seuraavalla viikolla tehtiinki sitte punttireeneissä maksimit, eli jokasessa liikkeessä mitä oltiin reenattu koetettiin tehdä toisto mahdollisimman suurilla painoilla tai esim. leuanvedossa ja dipeissä vaan mahdollisimman monta toistoa. Joka päivä oli eri likkeet. Kyllä vähän hävetti ku puolta pienemmät jätkät puserti 20 kiloo kovemmilla painoilla. Hei, suunta ei oo ku ylöspäin ja kyllä tässä jo jotai kehitystä on tapahtunu.

Kouluviikko tosin päätty lyhyeen jo keskiviikkona, koska torstaina ajettiin Leon ja nuorisoasianaisen Bethin kanssa pohojoseen korkeelle vuoristoteitä pujotellen Losista Big Bearin laskettelu "kuntaan". Kyseessä siis Rotaryn järjestämä surffailupäivien tapanen pidennetty viikonlopputapahtuma, jossa tapasin jälleen kaikki Etelä-Kalifornian ulkomaalaiset vaihtarit (Inboundit) ja tällä kertaa myös täältä ulkomaille ens kesänä lähtevät amerikkalaiset Outboundit. Torstai-iltana oli ilonen jälleennäkeminen, ja sieltä meidät jaettiin perheisiin missä oltaisiin viikonlopun ajan. Ite pääsin asumaan Clinen perheeseen ( äiti Kyoei, alunperin Japanista, isä Mike ja 16-vuotias tytär Jodi) Aomin (japanilainen vaihtari) ja Taylorin (Outbound) kanssa. Ne oli Big Bearissa asuva saksalainen Henrike ensimmäinen isäntäperhe. En voi ees alottaa kertomaan miten ihana niiden koko perhe oli meitä vaihtareita kohtaan, suuri kiitos heille!

Perjantaina kokoonnuttiin kaikki Inboundit paikalliselle high schoolille samalla kun Taylor ja muut Outboundit menivät saamaan samantyyppistä vaihtariorientaatiota kuin mä viime keväänä. Ite tykkäsin tosi paljon koska siellä oli peräti hiukan pakkasta ja metsäistä ja muutenki näytti korkeutta lukuunottamatta hyvin paljon Suomelle. teki oikein mieli halta maassa olevaa jäätä. Saavuttiin paikalliseen ravintolaan, missä meidät jaettiin ryhmiin ja kierreltiin luokissa koko päivä, missä oppilaat ja opettajat kyselivät meiltä omista maistamme ja kokemuksista Jenkeissä. Ovat kuulemma tehneet tätä Big Bearissa jo 20 vuoden ajan, kutsuvat sitä International Weekendiks. Illalla mentiin ensin koulun korispeliin, ensin tyttöjen (Jodi ja Henrike pelasivat) ja sitten poikien. pojat voitti ja samalla veivät divisioonan mestaruuden ensimmäistä kertaa 15 vuoteen. Kukaan ei vaan donkannu, mihinkä olin tottunu Taftin korispelissä! Pelin jälkeen kaikki Rotary-nuoret oli kutsuttu koulun tanssibileisiin. Aika rauhalliset pirskeet verrattuna mun koulun vastaaviin ,mut oli kuiteski tosi hauskaa!

Lauantaiaamuna taas aikanen herätys. Tällä kertaa saavuttiin kaikki puoli 8 rinteiden juurelle ja mentiin porukalla laskettelemaan. Suuri osa ei ollut edes koskaan nähnyt lunta ennen. Henkilökohtasesti en ollu lasketellu 9 vuoteen ja lapsena se oli yksi suurimpia inhokkeja mitä pystyin vaan kuvittelemaan. Siksi meininki aluksi harjoitteluporukan mukana, enkä ammattilaismaisten keskieurooppalaisten kanssa, mikä aiheutti hämmennystä, ilmeisesti kansallisuuteni takia mun pitäs olla maailman paras suksilla... Äkkiä kuitenki löyty hukattu jyvänen ja opin nauttimaan laskettelusta, vaikka en kauheen nopee ollukaa. saatan rinteeseen eksyä toistekin. Koettiin myös vähän pelottavia hetkiä kun toinen saksalaispoika Ole joutui sairaalaan kaaduttuaan rinteessä. Aluksi pelättiin että sillä oli murtunu selkänikama mut kyseessä oli tosi, tosi, tosi paha mustelma, ja Ole pääs pois jo samana iltana. Hän pystyi liittymään seuraamme, kun oli taas vaihteeks tanssijuhlat, tällä kertaa pelkästään Rotary-nuorille. Bileiden jälkeen mentiin keilamaan noin puolen porukan kanssa. Lyötiin vetoa espanjalaisen Ramonin kera Jodin ja sen kaverin Laurelin kanssa, että lasketaan keilailun pisteet parien kesken yhteen ja häviäjät joutuu menemään reisiä myöten paikalliseen puoliks jäässä olevaan järveen. Ikävä kyllä hävitiin Ramonin kaa viidellä pisteellä. Se oli ihan paniikissa, mut ite aattelin että tätähän ihmiset tekee Suomessa vapaaehtosesti. Ei se lopulta ollu ees kovin paha, vaikka vähä olikin vilposta, äkkiä ku kävi juoksemassa. Ramonin mukaan yksi kauheimpia kokemuksia ikinä. Oh well....

Sunnuntaina taas aikaseen kokonntumista, tällä kertaa lähtöä varten. Pitkät jäähyväisen jätöt kaikille ja sitte Avan kyydissä päristeltiin takas kaupunkiin. Kotiin päästyäni kotona oli vain Joe, koska Joey ja Ursula lähtivät lauantaina Skotlantiin. Joey haluaa vaihtaa yliopistoopiskelunsa sinne ja niiden piti mennä paikan päälle Stirlingiin orientaatioon. Melkein heti ku tulin kotiin, lähdin kaverin luokse katsomaan jokaisen jenkkifutarin vuoden kohokohtaa, Super Bowlia. Erityisesti rapakon tällä puolella se on yksi tv:n katsotuimpia lähetyksiä aj yleensä katsotaan isolla porukalla. Itse katsoin sen jenkkifutistovereiden-Ben, Hovsep, Omid ja Nate- kanssa Hovsepin luona. Voin kyllä sanoa että oli kystä kylläm pizzasta sipseihin ja jäätelöön. Peli oli todella viihdyttävä ja lopulta henk.koht. suosikkini ko. pelissä New York Giants voitti jäinnien vaiheiden jälkeen. Uskomattoman hieno viikonloppu!!!

Maanantaina taas paluu arkeen. Viikolla ei tapahtunut mitään ihmeellistä, paitsi että sain virallisen diplomin siitä että sian kaikista aineista A:n syyslukukaudella. Kaikki täällä hirveesti onnittelivat, mut ite aattelin et eipä tuo nyt nii kovin vaikeeta ollu. Eilen perjantaina jäin koulun jälkeen hengaamaan Benin luokse ja sieltä sitte taas koulun korispeliin, viimeseen runkosarjassa. Taft voitti helposti ja tällä kertaa tuli nähtyä donkkejakin. Pelin jälkeen venäläissyntyisen Simonin oli tarkoitus viedä mut kotiin, mutta auto ei suostunutkaa käynnistymään. Useiden epäonnistuneiden käynnistysyritysten ja venäläisen kiroilun jälkeen Simon suuteli ortodoksi-ikoniaan, käänsi avainta ja mersu hyrähtikin käyntiin. Pitäsköhä erota luterilaisuudesta...?

Tänään lauantaina oli todella rento päivä. Käytiin Joen ja Ursulan kanssa kukkakaupoilla ja ostettiin mm. ruusupuskia ja mentiin istuttamaan ne niiden autokorjaamon etupihalle. Oli oikein lepposaa ja näinpähän niiden työpaikanki ensi kertaa. Subwayn kautta tultuamme takaisin kotia loppuilta levättiinki sohvilla ja nojatuoleissa hektisen viikon jälkeen. Tuntu hyvälle olla vaihteeks lauantai-iltana kotona, jaksaapa sitte taas rällätä.

Nyt vannon kautta kiven ja kannon että seuraava kirjotus tulee viimestään puolentoista viikon päästä. Aamen.