Erkka Losissa

torstai 14. kesäkuuta 2012

Viimenen blogi ennen junareissua

Tässä tosiaan viimenen kahen viikon päivitys ennen junareissun alkua. Tätä kirjoittaessa on vähän jo kiire pakata ja muuta että ei ole mikään Pulitzerin arvoinen suoritus kyllä.

Senior breakfast oli oikein tyylikäs tapahtuma. Ruoka oli mahtavaa ja pöytäseura myös; istuin muiden Taftin vaihtareiden kanssa. Syönnin jälkeen otettiin kuvia ja kirjoteltiin toisimme vuosikirjoihin takasivuille hyviä muistoja (hyvin amerikkalainen tapa, mitä en aluksi edes tiennyt!) Sitten katsottiin tunteikas video mikä oli kuvattu koko vuoden ajalta eri senior tapahtumista, vilahdinpa itsekin ko. filmillä. Sen jälkeen jäähyväiset ihmisille ja takaisin koululle.

Soitin koululta Gillesille joka olikin kipeänä joten oli parempi että siirretään meidän hengailu toiseen kertaan. Perjantai-illan siis vaan pyörin kotona. Lauantaiaamuna sitten Casara (jenkki joka lähtee ensi syksynä vaihtoon Italiaan) ja saksalainen Ole tulivat hakemaan matkalle kohti San Diegoa. Poimittiin vielä Nathan Uudesta Seelannista kyytiin puolimatkassa. Saavuttuamme ranskalaisen Manonin talolle, suunnattiin kohta rantaa ja paikallista rantakatua. Siellä hengailtuamme muutaman Manonin kaverin kanssa mentiin takaisin talolle ja uima-altaalle rentoutumaan. Sieltä sitten ajettiin toiselle rannalle hengailemaan nuotion äärelle. Rantanuotion jälkeen katsottiin muutama leffa talolla ja sitte unille.

Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja laiskoteltiin aamupäivä. Kahen aikoja iltapäivällä suunnattiin kohti I Love This City San Diego teknomusiikkifestivaalia. Ei yleensä ole mun tapasta musiikkia mutta kyllä siitä lopulta pääsi tunnelmaan mukaan ja oli oikein mukavaa. Erityisesti pääesiintyjä Skrillex oli tosi mukaansatempaava. Konsertin jälkeen palailtiin talolle ja taas katsottiin muutama laatuelokuva ennen nukkumaanmenoa. Maanantaina sitte aamupäivästä lähdettiin ajamaan takaisin kohti Losia onnistuneen viikonlopun jälkeen. Olin sen verran väsynyt etten tehnyt mitään loppupäivänä.

Tiistaina oli Taftin valmistujaiset, eli graduation. Ennen sitä menin Benin luokse hengaamaan Zachin ja Cameronin kera. Henk. koht pystyin vain katsomaan itse graduation seremoniaa vain katsomosta (mulle kerrottiin jo syyskuussa että mun ei anneta osallistua), mutta Zach seniorina antoi mun laittaa kuuluisan kaavun ja hatun päälle, sainpahan kokea miltä se tuntuu. Seremonia oli oikein mukava, vaikkakin hiukan pitkästyttävä. Kohokohta oli kun 2 karhu ja pingviini pukuihin pukeutunutta jätkää juoksivat kentän poikki USAn lipun kanssa, huom. ei ollut osa showta.

Keskiviikkona palasin taas koululle Rotarykokouksen jälkeen, tällä kertaa reenamaan jenkkifutisjoukkueen kanssa. Junareissulla kun ei tule kuitenkaan tehtyä yhtään mitää urheilullista nii sama oli hikoilla, muutakaan tekemistä ollu. Sama juttu torstaina. Perjantaina ei ollut punttireenejä, enkä oikeen jaksanu tehä mitään. Lauantaina herättiin Ursulan kanssa aikaseen ja mentiin Rotarypiiri 5280 piirikokoukseen. Siellä mun ja Gillesin piti kertoa omista kokemuksistamme ja mainostaa vaihtariohjelmaa. Sieltä lähdinkin sitte Arturon kyydissä niille katsomaan Los Angeles Kingsin Stanley Cup finaalisarjan toista ottelua. Jännittävien vaiheiden jälkeen Kings voitti, ja sainpa vielä mahanki täyteen hyvä grilliruuan ansiosta. tapasin myös Sandran vierailevia sukulaisia.

Sunnuntaina mua tultiin taas hakemaan Arturon ja Sandran sukulaisporukkaan. Garrickilla nimittäin oli graduation samana päivänä kun Taftilla, joten nyt sukulaiset päättivät tilata sille ns. partybussin, eli bussin jossa on pirskeiden ainekset sisällä. Ajeltiin ilta ympäriinsä johon kuului kolumbialaiseen tapaan tanssiminen ja äänekkäinä oleminen. Oikein mukavaa oli.

Maanantaina taas sitte punttailemaan ja juoksemaan koululle. Sama juttu tiistaina. Keskiviikkona olikin sitte oikeestaan paras koulun järjestämä tapahtuma, nimittäin Grad Night Disneylandissa ja California Adventure Parkissa. Saavuttiin Disneylandiin joskus 5 aikoja iltapäivällä ja oltiin takasin koululla vasta seuraavana aamuna kuuden aikoihin. Se oli mun ensimmäinen kerta Disneylandissa, joten tuli pikkasen lapsettava olo, erityisesti kun näin ssen elokuvien alusta tutun linnan. Käytiin monissa eri laitteissa ja illan päätteeksi koko huvipuisto oli vain senioreiden käytössä. Siellä oli myös pari isoa dj-lavaa, joiden ympärillä ihmiset (minä mukaan lukien) tanssi ja juhli. Hengasin oikeastaan koko Grad Nightin taas vaihtareiden kanssa, joita tulee kyllä ikävä. vaikka ei olla saman järjesötn kautta, niin tietynlainen yhteisöllinen olo meillä oli. Osa niistä lensi kotiinsa jo seuraavana päivänä, joten piti jättää haikeat jäähyväiset. Muuten ilta oli todella upea ja ikimuistoinen.

Torstaina nukuin pitkään edellisyöstä väsyneenä. Oltiin sovittu yhden Taftin saksalaisvaihtarin Michael kanssa että mennään yhdessä syömään, koska se olisi viimeinen kerta kun nähdään ennen kun sekin lentää takaisin kotiin. Mentiin tosi hyvään kiinalaiseen ravintolaan ja nautittiin oikein muhkea ateria, sekä puhuttiin meidän omista vaihtovuosista. Syönnin jälkeen sanottiin jäähyväiset ja lähdettiin eri suuntiin.

Perjantaina oli taas Rotarypiiri kokous, tällä kertaa piirin 5260. Menimme illastamaan Ursulan kaa hienoon hotelliin noin 150 muun rotarylaisen kera. Taas mun piti kertoa hiukan vuodestani ja mainostaa tätä hienoa kokemusta, mihinkä kyllä en tunnu kyllästyvän. Lauantaina heräsin kohtuu aikaseen kesälomapäiväksi ja menin taas Universalin Studioille, nyt laskujeni mukaan neljättä kertaa. Mikäs siinä, kausikortin kanssa. Siellä treffattiin Gillesin ja Warrenin kanssa, koska halusimme kokea sinne tulleen uuden Transformers 3D laitteen. oli ihan viihdyttävä vekotin. Sen lisäksi käytiin parissa muussa hyvässä kieputtimessa, lounaan jälkeen suunnattiin rannalle frisbeen heittoon. oli Gillesillä ja Warrenilla tekniikka kieltämättä hiukan paremmin hallussa. Sen jälkeen Warren jätti meidät paikalliselle ostarille kiertelemään, mistä ostin "uskollisena" Kings fanina niiden lippiksen. Tämän jälkeen hengailtiin Gillesin muutaman, Big Bearista jo tutun kaverin kanssa. Illasta päätettiin mennä yhden näiden kavereiden luokse katsomaan Manny Pacquaion tittelin puolustusyritysnyrkkeilymatsia. Vaikka sen olisi pitänyt selkeästi voittaa, nii tuomarit päättivätkin toisin, ja oikeastaan ryöstivät mestaruusvyön vastustajalle. Ottelun jälkeen mentiin Gillesin kaverin, Darrylin luokse syömään, ja sinne lopulta jäätiin myös yöksi.

Seuraavana aamuna käveltiin Gillesin kanssa takaisin Warrenille, josta Ursula ja Joe tulivat mua hakemaan. Sain ilmeisesti jostain allergisen reaktion ja silmiäni kirveli tosi pahasti koko päivän, vesi vain valui silmistä ja nenä oli tukossa. Koetin vain palautua koko päivän enkä tehnyt yhtikäs mitään. Maanantaina oli taasen reenipäivä. Rehkimisen jälkeen Ava tuli hakemaan minua koululta serkkunsa Gustavon kanssa. Kingsillä oli nimittäin mahdollisuus voittaa Stanley Cup ja päätimme mennä katsomaan sitä arenaan läheltä olevalta isolta näytöltä. Paikalle päästyämme kuitenkin huomattiin että poliisit olivat päättäneet että ottelua voi katsoa vain ravintoloissa, joten änkeydyimme Club Nokiaan katsomaan matsia. Selkeän voiton jälkeen koko Losin keskusta oli aivan sekaisin ja ihmiset juhlivat Kingsien ensimmäistä mestaruutta 45 vuoden odotuksen jälkeen. Lätkäfanina osaan kyllä tuollaista suoritusta arvostaa.

Tiistaina (jälleen punttireenien päätteeksi) Arturo tuli hakemaan koululta Sandran siskon Yvonnen kanssa, ja kävimme hakemassa pakatut tavarani, joita en ota mukaan junareissulle. Veimme ne suomalaisen lähetysyrityksen terminaaliin mistä hyvin huokeaan hintaan sain kaiken roinani matkaan. Tod. näk. ehdin kotiin ennen niitä, mutta kyllä minä sen verran pärjään. Sieltä menimme sitten talkshown nimeltä Chelsea Lately kuvauksiin. Arturo oli taas saanut jostain sinne eturivin liput. Oikea tekonaurun juhlaa, mutta olipahan erilainen kokemus. Kuulemma näyin telkkarissa parin sekunnin ajan sinä iltana.

Eilen keskiviikkona olikin sitte viimeinen päivä Taftissa. Hiukan apein mielin vedin viimeisen reenini Amerikoissa, ja sanoin jäähyväiset kaikille pelaajille ja valmentajille. Hehän antoivat minulle mahdollisuuden pelata amerikkalaista jalkapalloa USAssa! Heti reeneistä mentiin Benin, Justinin, Michael Aminin, Omidin, Hovsepin, Zachin, Naten, Cameronin, Richien ja Simonin kanssa syömään hyvää italialaiseen ravintolaan, josta ne olivat jo etukäteen varnneet pöydän. Ne maksoi mun ruuat ja juomat. Sieltä mentiin jätskiostosten jälkeen Hovsepin talolle pelaamaan biljardia. Siellä sain suurimman yllätykseni, kun ne antoivat minulle jäähyväislahjaksi Justinin vanhan, mutta toimivan Xboxin, ohjaimen ja pelin. Vau, olipa hieno teko! Pitkittyneiden ja surullisten jäähyväisten jälkeen Ben ajoi mut kotiin. Kyllä tulee ikävä tota porukkaa ja koko Taftia, vaikka ei se aina mennykää ku elokuvissa

Tässä siis tämä, seuraavan kerran tod. näk. laitan tänne kuvia junareissulta koto-Suomeen päästyäni. Kyllä se vain vuosi hurahti nopeaan. Mutta nyt junareissulle ja tulta päin!
Ps. en ehi nyt laittaa kuvia, tulevat sitte joskus myöhemmin

perjantai 25. toukokuuta 2012

RYLAsta äitienpäivään ja Vegasiin

RYLA, jaahas mistäköhän alottas. Vois melkein sanoa että oli maailman kuvaa muokkaava kokemus mulle ja monelle muulle. Aamulla aikasin huristeltiin busseilla vuorile Blue Jayhin Big Bearin lähelle, mukana 5280 piirin Inboundit ja Outboundit, eli siis kaikki vaihtarit. Muut olikin sitten ihan "tavallisia pulliaisia". Yhteensä meitä oli n. 250 leiriläistä plus parisenkymmentä ohjaajaa (joista yksi oli Ruotsista alun perin, sen kanssa vähä reenasin tuota ikirakasta länsinaapurin kieltä). Perjantain itse leirillä alkupalaverin jälkeen meidät jaettiin joukkueisiin, missä sitten kierrettiin erilaisia rasteja, mm: luottamusputoaminen lakanalle ja paraatimarssinnan opettelu. Meiän oli tarkotus hyödyntää leirin ohjenuorina toimivia johtajuuden neljää C:tä: Communication, Compassion, Creativity ja Cooperation . Myöhemmin syötiin ja koko viikonlopun ajan meidän ruokailuseura muutettiin joka kerta tarkoituksella. meille jaettiin liput jossa oli jokin kuva ja piti mennä sitne istumaan siihen pöytään missä oli ko. kuva. Päivällisen jälkeen voitiin hiukan hengähtää ennen kuin oli taas pientä seminaarin poikasta kappelilla, missä puhuttiin johtajuudesta. Sen jälkeen olikin vuorossa rivitanssin opettelu ohjaajien johdolla. Ei se mennyt ihan niinku elokuvissa mutta hauskaa oli vaikka meinas vähä hiki tullaki.

Lauantaina heräsin aikaseen tekemään vapaaehtosta joogaa. En oo oikeestaa ennen tehny mut aattelin et miksikäs ei, koska en pystyny toiseen vaihtoehtoon eli pikkuvaellukseen osallistumaan nilkan vihoittelun takia. Sen jälkeen aamupalalle ja sitten meidät jaettiin taas eri joukkueisiin. Tällä kertaa oli vuorossa leiriolympialaiset. Ennen sitä jokainen joukkue keksi itselleen nimen ja tehtiin itellemme joukkuepaidat, mun tiimin nimi oli Team Triple Threat, aika badass. Olympialaisiinkin kuului useita eri osa-alueita, paraatiesiiintulon suunnittelusta ja esityksestä frisbeejenkkifutikseen ja pyyhelentopalloon. Taas tarvittiin opittuja taitoja, että pystyttiin toimimaan hyvin joukkueina. Ennen kaikkea, oli iha mielettömän hauskaa. Koko päivän huhkimisen jälkeen syötiin taas, sitten taas pari koulutustilaisuutta. Tämän jälkeen saatiin aikaa harjoitella esityksiä RYLA Talenttia varten. Me Gillesin kanssa päätettiin tehdä pieni komediaesitys. Itse esiintyessämme saatiin ainakin parit säälinaurut. Materiaali nyt oli mitä oli, mut ei ainakaa käytetty kirosanoja. Tosi monet laulo, soitti tai teki molempia, yksin ja ryhmissä. Sen jälkeen siirryttiin rauhallisesti metsään aukiolle, missä meitä pyydettiin painamaan päät alas ja sulkemaan silmät. Ku saatiin avata silmät, meidän päälle oli pirskoteltu jotain pimeässä hohtavaa ainetta ja näytti ihan kuin oltaisiin universumi. Sen jälkeen kaikki sai vapaasti avautua omasta elämästään ja RYLA-kokemuksistaan. Itse en sanonut mitään, mutta muuten kyllä kuulin sellaisia asioita mitä ei voi muualla toistaa. Selkeästi tuo viikonloppu oli koskettanut useita. Omasta mielestä-mistä puhuinki Gillesin kanssa-me vaihtarit ollaan eletty yhtä isoa RYLAa jo 9 kuukautta. Amerikkalaiset eivät vaan ole tottunut tollaseen avoimuuteen eri etnisten ja muiden ryhmien välillä ilman mitään ennakkoluuloja.

Sunnuntaina taas aikanen herätys. Aamiaisen jälkeen taas kappelille vielä muutamaan tehtävään. Ensiksi tehtiin kaikki lehdistä leikatuista kuvista ja teksteistä itteämme kuvastavat "taulut". Spontaanisti vaan valittiin asioita mitkä miellytti silmää. Sen jälkeen edellispäivän joukkueissa saatiin tehtäväksi rakentaa sopiva rakennelma kananmunan ympärille että sen pysty pudottamaan 3 metristä maahan ilman että se muna menee rikki sisällä. Tosin meillä oli vaan rajattu määrä tarvikkeita käytössä. Meiän joukue oli yks useista jotka onnistu pitämään pikku kananpojan alun ehjänä. Tämän jälkeen oli leiripalkintojen jako. Meidän porukka ei ikävä kyllä voittanu olympialaisia mutta mä ja Gilles voitettiin Talentin komediaosion ykkösinä (oltiin ainoot siinä kategoriassa) lahjakortit Mäkkäriin. Palkintojen jaon jälkeen lastattiin tavarat busseihin ja nokka kohti LAta. Kotiin päästyä grillattiin host-perheen kaa illalla oikein hyvi hamppiksia, mmm.

Seuraava viikko koulussa oli taas junnaamista reenien ja koulun kaa. Viikonloppunakaa ei oikein tullu mitää tehtyä. Lauantaina heräsin aika aikaseen viikonlopuks. Olin luvannu että autan Joeta uudelleenhiomaan ja maalaamaan muutaman pihakalusteen. Siinä se meniki niiden kanssa äherrellessä (ja muita pihahommia tehdessä) koko viikonloppu. Avattiin tosin uima-allas kausi Joen kanssa ja piipahdettiin uimaan niiden altaaseen, mitä oon useeseen otteeseen siivonnukin. Oli oikein virkistävää.

Seuraava viikko taas ihan normi. Tiistaina menin taas Warrenin kanssa isäntäperheiden värväysreissulle Calabasasin Rotary klubille. Perjantaina taas kotona höntyilyä. Lauantaiaamuna heräsin jo kuuden jälkeen koulun kuntosalilla järjetettävän "Break Fast Clubin" takia. Eli siis suomeksi aamureenit meidän puolustuksenvalmentajan ohjaamana. Se tekee sivutyönään personal trainerin hommia, eli treenaa yliopisto ja ammattijenkkifutaajia kuntoon, päätti sitten pitää meille saman reeniohjelman. Kesti neljä tuntia ja olin sen jälkeen ihan poikki. Kotiin päästyä ei tehny mieli muuta ku nukkua koko päivä, mut mentii kuiteski Ursulan kaa vähä shoppailemaan. Sunnuntaina oliki sitte äitienpäivä. Mä tilasin aikasemmin viikolla Sandralle kukkalähetyksen ja Ursulalle hommasin 2 ketjuihin riippumaan laitettavaa kukkaruukku kukkineen. Aamulla sitte ensin lahjojen antaminen, iso aamiainen ja sitte lähettiin Blazejen kanssa ajamaan kohti Lake Elsinorea. Tarkoitus oli hakea Leo(joka siis asu ennen tässä perheessä ja ovat yhä hyvin läheisiä) ja ajaa lähikaupunkiin, Temeculaan viettämään äitienpäivää. Oikein hieno pikku kylä, vanha keskusta on jostai länkkäriajoilta, mut nyt on vaan saluunoiden tilalla pikkupuoteja ja ravintoloita. Löyty skandinaavinenkin kauppa, jossa myytiin Suomi-kamaa, ostin itelleni vähä liitulakuja ku pitkästä aikaa sai. Ite ostin aurinkolasikaupasta uuden parin ja yhet Joeylle aikaseks synttärilahjaks(mun tämän hetkinen Jenkkien aurinkolasisaldo: yhet rikki ja kahet hävinny). Siellä sitte kun oltiin syöty päivän päätteeki hyvät burgerit vietiin Leo takas ja ajeltiin kotia. Oikein mukava äitienpäivä, vaikka oliki ensimmäinen ilman omaa äiteetä.

Sitte taas arkipäivät perjantaihin asti käsittämätöntä koomailua. Perjantaina sitte lähettiin aamupäivästä Avan, sen äidin Raquelin ja juuri Kolumbiasta saapuneen serkun Gustavon kanssa kohti Las Vegasia. Kevyen 5 tunnin jälkeen saavuttiin lopulta perille helteiseen Sin Cityyn. Majoiduttuamme Avan toisen serkun, Alejandron kämpille, mentii Alejandron siskon Catalinan kanssa kävelemään kuuluisalle stripille, eli Vegasin pääkadulle. Käveltiin myös aprin kasinon läpi.

Seuraavana päivänä aikasen herätyksen jälkeen pakkauduttiin taas autoon 3 tunniks, päämääränä Grand Canyon! Melkosen erämaaetapin jälkeen lopulta saavuttiin perille. Huhhuh, ei mitkään selitykset tai kuvat pysty kuvailemaan sitä näkymää! Siellä oli myös se kuuluisa lasiparveke, josta näkyy yli kilsan pudotus! Se itseasiass ollu ees nii paha ku ihan sen kanjonin reunalla käyminen. Siinä Skywalkiksi kutsutulla käytävällä kävellessä ei vaan saanu ite ottaa kuvia, harmi. Muuten tuliki sitte otettua oikein hyviä otoksia. Innostuinpa vähä kiipelimäänki lähemmäs reunaa, joku ihmeen päähänpisto. Siellä oli myös vanha intiaanileiri ja vähän huonosti toteutettu "villin lännen" kaupunki. Nautin kyllä silti joka hetkestä.

Takaisintulomatkalla Vegasiin pysähdyttiin yös Hooverin padolla, joka tuottaa energiaa ja josta johdetaan vettä 4 eri osavaltioon. Oli seki iso, veden taso oli tosin hälyttävän alhaalla. Takasia päästyämme ja ruuan syönnin jälkeen Alejandro vei meiät vanhaan Vegasiin, Fremont Streetille. Siellä vasta oliki paljon kirkkaita valoja, koko katu oli katettu diginäytöllä, jossa tasatunnein eri show. Siellä ku oltiin aikamme kävelty, ajettiin kasinokadun läpi, näky mm. Caesar's Palace, Mirage ja Circus Circus. Sitte parkeerattiin, käveltiin Caesar's Palacen läpi ja mentiin kattomaan Bellagion eteen sen kuuluisaa vesisuihkuesitystä. Hyvin vakuuttava yöllä kirkkaissa valoissa! Seuraavana aamuna pienen altaalla hengaillun jälkeen ajeltiin takas Losiin, nukuin melkein koko ajomatkan.

Sitä sitte oliki eessä viimenen viikko koulua Ameriikoissa. Muistan vielä ekan päivän, kyllä se aika vaan on lentäny. Maanantai oli normipäivä, mut sitte tiistai, keskiviikko ja tämä päivä torstai oli koepäiviä. En kyllä ees lukenu mihinkää niistä, en tod. näk. ees saa mitää mun aineista hyväksiluetuiksi ens vuodelle lukioon. Eli taas meni laiskotellessa muiden yrittäessä parhaansa. Huomenna perjantaina on Senior Breakfast, eli kaikki me lipun ostaneet seniorit mennää hyvin kovaluokkaiselle country clubille syömään ja sosialisoimaan. Sieltä kunhan pääsen kotia, olis tarkotus mennä Gillesin kaverin luokse hengailemaan. Lauantaiaamuna sitte ois tarkotus mennä San Diegoon hengaamaan useemman eri vaihtarin, luvassa mm. rave-konsertti. Siitä sitte ens kerralla!